Kuva: Flow Festival 2018 / Outi Raatikainen
Tämä kesä 2020 on laboratorio sille, miltä tapahtumaton kesä vailla yleisöjen ja esiintyjien kohtaamisia tarkoittaa. Taiteen ja kulttuurin elämykset ja palvelut (museot, kesänäyttelyt, historiakohteet) toimivat vajaalla teholla ja luovan talouden tekijäkunta yrittää löytää elämyksellisyydelle ja kohtaamisille uusia muotoja verkossa.
Kesäkaupungit tyhjenevät ilman elämysvalttejaan. Matkustaako kukaan Poriin ilman Pori Jazzia tai Savonlinnaan ilman Oopperajuhlia? Tapahtumatuotannon työttöminä sinnittelevät ammattilaiset, laaja tuottamisen ekosysteemi freelancereineen, konkurssiuhan alla venyvine mikroyrityksineen, tyhjät majoitusliikkeet, matkailukohteet ja ravintolat sekä yrityksilleen aluetalousvaikutuksia odottaneet kunnat ja kaupungit kärsivät raskaita taloudellisia menetyksiä. Yleisöt joutuvat tyytymään vähempään ja pienimuotoiseen elämyksellisyyteen.
Kirjoitan tätä blogitekstiä tapahtumien ja kulttuurielämysten näkökulmasta, vaikka esimerkiksi urheiluun ja hyvinvointiin perustuvien elämysten lainalaisuudet ovat aivan samoja niiden todeksi tekemisen, elämyksellisen ympäristön synnyttämisen ja matkailullisen vetovoiman osalta. Shoppailu, kauppakeskusten ale-vetoiset kampanjat tai ”hullut päivät” harvoin riittävät yksin matkailun vetovoimatekijöiksi. Tuurin kyläkauppakin panostaa elämyksellisyyteen viihdetapahtumillaan. Ihminen kun haluaa enemmän. Kohtaamisia ja kokemuksia.
Käynnissä olevan TEMin ja Creative Finlandin Luovien alojen tiekarttatyö nosti esiin kysymyksen: mitä on huomioitava, jotta alueiden houkuttelevuuteen tähtäävien, elämyksellisyyttä ja kulttuuria hyödyntävien palveluiden verkostojen kehittäminen onnistuu? Alueiden veto- ja pitovoimaan tähtäävien, elämyksellisyyttä ja kulttuuria hyödyntävien liiketoimintaekosysteemien kehittäminen on erityisen tarpeellista koronaviruksen mentyä, jotta hyvässä vauhdissa ollut tapahtuma- ja kulttuurimatkailun nousu jatkuisi.
Elämyksiä ei synny tyhjästä sisällöstä
Elämystalouden aineetonta verkostoa ruokkivat monenlaiset tapahtumat, taide- ja kulttuuripalvelut ja elämyksellinen ympäristö ovat muna ja kana -ilmiö. Kumpi on ensin? Uskottava ja omaperäinen sisältö urheilusta kulttuuriin tuo siihen innostuneesti suhtautuvan yleisön paikalle kauempaakin. Joku matkustaa Suopotkupallon MM-kisoihin Hyrynsalmelle, joku Retoriikan kesäkouluun Hämeenlinnaan. Elämys ja laatu, jonka perässä matkaillaan, on aina ”kokijan silmässä”. Arvottaminen on yleisön asia.
Isot ja pienet tapahtumat ovat useimmiten syntyneet ja syntyvät edelleen niiden tekijäjoukon, useimmiten yhden tai muutaman henkilön tai yhdistyksen, isosta intohimosta jonkin sisällön ympärille. Musiikin ja kulttuurin sisältöjen osalta vilkaisu Finland Festivalsin ja Suomen musiikkitapahtumien verkoston LiveFINin jäsenistöön riittää kertomaan asian. Mitä olisi Kuhmo ilman ideaa luonnon ja musiikin kohtaamisesta, Seppo Kimasta ja kamarimusiikin taiteellisten huippujen lähestymistä 51 vuotta sitten? Talkoovoimin vuonna 1979 alkanut, Kemu ry:n järjestämä Provinssirock tuo Seinäjoelle kesäisin yhden Suomen suurimmista rokkiyleisöistä. Saarilavan seutu on Seinäjoen kauneinta. Yleisöltään (43 000 hevipäätä Suvilahdessa vuonna 2019) kansainvälisimpiä festivaalejamme edustava metallimusiikin Tuska kertoo verkkosivullaan:
TUSKA METAL FEST syntyi viinanhuuruisten aivojen lyödessä tyhjää eräänä talvisena aamuna 1998. Koska Suomi Finland Perkele Metal Magazine oli saanut jo jalansijaa alati tiukentuneessa yhteiskunnassa oli aika siirtyä seuraavalle tasolle.
Sama sisältölähtöinen kunnianhimo on aistittavissa taiteen eri alojen, kulttuurin ja myös ruoan ja ruokailun ympärille syntyneissä tapahtumissa. Food Camp Finland Oy:n kumppanuus Mäntän kaupungin ja Gösta Serlachiuksen -museon kanssa johti maailman Michelin-huippukokkien ruokaa ja taidetta yhdistävän Food&Art-ruokailutapahtuman syntyyn kuusi vuotta sitten. Tapahtuman historia kertoo jo myös sen, miten tapahtuman elinkaari ja toiveet laajenemisesta voivat johtaa sen siirtymiseen uudelle paikkakunnalle. Ruokailufestivaali löytyy nyt Turusta, jossa on isommat yleisöt, tunnettu ruokailukulttuuri ja hyvät majoitusmahdollisuudet. Turku myös tahtoo olla hyvän ruoan kaupunki. Taidekaupunki Mäntässä Göstä Serlachius -museo itsessään kansainvälisen tason nykytaiteen näyttelyineen on taiteen ystävän ehdoton matkailukohde ympäri vuoden. Siitä huolimatta, että kyseessä on paikkakunta, johon on erityisesti lähdettävä ihan omin avuin.
Tunnistaako alueellinen yrityskehittäjä menestyvän elämyksen sisältöainekset? Osaako tapahtuma tai kulttuurikohde tuottaa riittävää tietoa oikeille kumppanuustahoille ja rahoittajille? Mitä ovat ne kunkin paikkakunnan omat vahvuudet ja sisällölliset resurssit, joiden varaan rakennetaan?
Elämykset toteutuvat verkostona
Elämys rakentuu monista osatekijöistä. Kokonaiskokemuksen synnyttävä palvelujen tuotantoverkosto on laaja ekosysteemi, jossa jokaisen tekijän osaamisella on iso merkitys. Jos joku osa ei toimi, kokonaisuus mättää. Ihmisten odotukset ovat kasvaneet. Kukaan ei enää halua telttamajoitusta. Festivaaleilta löytyvät samppanjabaarit ja gourmet-ruokaa. Ulkomailla saa joillain festivaaleilla jopa varattua oman vip-bajamajan. Tätä en ole Suomessa vielä nähnyt. Verkosto työllistää laajasti: ytimessä olevien tuottajien lisäksi esitysteknisiä palveluita, rakentajia, siivousta, vartiointia, turvaa, catering-palveluita, baarityöntekijöitä, oheistuotemyyjiä, viestintäpalveluita, lipunmyyntiä, majoituspalveluita, kuljetuspalveluita jne. Tulovirta, jonka kävijät jättävät paikkakunnille, voi syntyä ympärivuotisesti tai lyhyenä sesonkiaikana. Ympärivuotisuuteen on luonnollisesti pyrittävä kaikin keinoin. Valoon perustuvat talvitapahtumat, jotka pidentävät joulusesonkia, ovat hyvä esimerkki tästä.
Monet kaupungit ovat heränneet myös siihen tosiasiaan, että kaupunkien ydinkeskustat kivijalkaliikkeineen tyhjenevät ja jäävät lähiöiden isojen kauppakeskusten jalkoihin, ellei niiden houkuttelevuutta tapahtumilla tai kulttuurisisällöillä kyetä parantamaan. Yrittäjien, kulttuuritoimijoiden ja paikkakunnan tapahtumien kesken on luotava toimintamalleja ja palvelujen paketointeja, joilla yleisöä saadaan liikkeelle. Tämänkin yhteistyön koordinointi on jonkun tahon tehtävä. Liiketoiminnan ekosysteemin laatua ja osaamista voidaan verkoston kehitystyöllä edistää, kunhan tunnistetaan sen kaikki osapuolet ja yhteistyötä koordinoiva ja kehittävä taho löytyy. On hämmentävää, kuinka usein keskikokoisenkin kaupungin eri toimijoiden välinen matkailun, oppilaitosten, kulttuurin ja tapahtumien sekä alueen yritysten välinen yhteistyöprosessi puuttuu esimerkiksi matkailumarkkinoinnin, viestinnän ja tapahtumien tuotannon sekä oheistarjonnan paketointien osalta. Ihmiset on saatava saman pöydän ääreen!
Tapahtumien vaikuttavuus ja mittaaminen
Kaupunkiympäristö, joka tarjoaa tapahtumia, taidetta ja kulttuuria, koetaan siis elämykselliseksi ja kiinnostavaksi. Sillä on mainetta ja kilpailukykyä, veto- ja pitovoimaa uusien, vanhojen ja potentiaalisten asukkaiden, yritysten, matkailun ja muiden toimijoiden silmissä. Elämyksellisten ympäristöjen rakentumiseen halutaan panostaa. Kulttuuria, arkkitehtuuria ja tapahtumia saa toki luotua ja hankittua myös rahalla. Wow-arkkitehtuuri kerää enemmän yleisöä kuin huomaamaton, ja kulttuurirakentamisessa sillä on iso merkitys. Olen matkustanut Bilbaon Guggenheimiin ja moneen muuhun paikkaan myös arkkitehtuurin takia. Toki myös autenttisuudella voi pärjätä hyvin.
Ne kaupungit ja kunnat, jotka osaavat sisällään puhaltaa yhteen hiileen oikealla hetkellä, ovat voittajia myös silloin, kun suuremmista tapahtumista käydään paikkakuntien välistä kisaa. Pärjääjät ovat toisin sanoen niitä, joiden prosessit, resurssit ja toimintamallit ovat kunnossa. Resurssit kaivetaan esiin vakuuttamalla päätöksentekijät elämyksellisyyden merkityksestä. Päätöksenteon kannalta on olennaista, kuinka vaikuttavuutta pystytään eri mittarein osoittamaan. Koronakriisi on näyttänyt ja herättänyt myös keskenään kilpailevat tapahtumatoimijat itsensä huomaamaan, mikä merkitys tutkitulla tiedolla alan omasta taloudellista volyymistä, aluetalousvaikutuksista ja työllistävyydestä juuri nyt olisi. Imagotutkimuksilla ja mediaseurannalla saadaan tietoa, jota markkinoinnissa ja viestinnässä tarvitaan.
Harjoitus, jossa kasvun esteet tunnistetaan, on aina hyödyllinen. Mitkä ovat alueemme elämyksellisyyttä edistävät osaamis- ja koulutusmallit? Mitä palveluita yritykset tarvitsevat? Kuinka pääsemme mukaan kansainvälistymistä lisääviin verkostoihin? Mitä ovat meille sopivat mittarointi- ja arviointimenetelmät? Kysytään siis hyvät kysymykset ja hankitaan niihin vastaukset mieluummin eikä ensiksi kysytä, kuka kaiken maksaa. Kun pystytään osoittamaan kunnianhimoinen kehityspolku ja tuomaan pöytään tietoa mitattavasta onnistumisesta, elämyksellisyys ja sitä myötä syntyvä luovan talouden kasvu löytää tekijänsä.
On silti hyvä muistaa, että ammattimaistuneinakin tapahtumat ovat tekijöilleen sisällöllistä intohimobisnestä, jota myös tuotetaan antaumuksella. Yleisön palaute kantaa tai kaataa.
Outi Raatikainen
Kirjoittaja on kulttuuriin, tapahtumiin ja taiteeseen luovan talouden voimana intohimoisesti uskova Pink Eminence Oy:n toimitusjohtaja, joka tekee työkseen sitä, mihin uskoo. Rakkaudesta lajiin.
Lähteet:
Creative Finland. [Viitattu 11.5.2020] Saatavissa: www.creativefinland.fi
Finland Festivals. [Viitattu 11.5.2020] Saatavissa: www.festivals.fi
Food Camp Finland. [Viitattu 11.5.2020] Saatavissa: https://www.foodcampfinland.fi/
Food & Art Festival. [Viitattu 11.5.2020] Saatavissa: www.foodandart.fi
Kuhmon kamarimusiikki. [Viitattu 11.5.2020] Saatavissa: www.kuhmofestival.fi
