Kuva: Meri Nikula / Maan hengitys 2019
Suomessa on noin 20 000 korkeasti koulutettua ammattitaiteilijaa, siis mieletön määrä luovaa osaamista ja potentiaalia. Hyvä. Tarvitsemme luovuutta, voidaksemme selviytyä meitä uhkaavista kriiseistä. Tutulla listalla ovat mm. ilmastonmuutos, eriarvoistuminen, mielenterveysongelmat, väestön ikääntyminen, kaupungistuminen.
Pohdin työssäni paljon taiteen merkitystä osana erilaisia kehittämisen ja ratkaisujen tarpeita. Mitä taide voi olla osana terveydenhuoltoa, kaupunki- ja aluekehitystä tai työelämän innovaatioita? Kyse on kehityskulusta, jossa taiteen yhteiskunnalliset merkitykset monimuotoistuvat.
Taide osana kulttuurimatkailua on osa laajempaa ilmiötä, jossa taide tapahtuu oman perinteisen kontekstinsa ulkopuolella ja taiteilijan työmaa laajenee. Tässä kirjoituksessa tarkastelen taiteen mahdollisuuksia osana matkailun kehittämistä, jolloin tavoitteena on synnyttää taiteellista sisältöä tämän toimialan tarpeisiin. Keskeinen kysymys on; millä tavalla vuorovaikutus taiteen ja matkailun välillä voisi olla mahdollista?
Taiteen suhde rahaan on kompleksinen
Kulttuurimatkailu on markkinaehtoista toimintaa, mutta taiteen suhde rahaan ei ole yksinkertainen. Taiteella voi kuitenkin olla merkittävä rooli kulttuurimatkailun kehittämisessä. Näin on jo tapahtunut esimerkiksi sotessa, jossa kulttuurihyvinvointi on lyönyt itsensä läpi. Taiteen ja soten maailmat ovat jollakin tapaa lähellä toisiaan; molempiin liittyy avusteinen markkinalogiikka ja vahva arvoperustaisuus. Taide osana työelämän kehittämistä onkin paljon monimutkaisempi juttu, kun toiminta on markkinaehtoista, eikä yhteinen arvopohja ole ilmeinen.
Myös taiteen ja kulttuurimatkailun välillä on markkinaehtoisuuteen liittyvä jännite. Rahan ei arvaisi itsessään olevan ongelma, tarvitseehan jokainen työtä. Myös taide-alalla on toki liiketoimintaa, mutta ”taiteelle oikeanlainen liiketoiminta” on sitä, jossa välitetään itseisarvoista taidetta siitä kiinnostuneille maksaville asiakkaille (vrt. galleriat tai ohjelmatoimistot). Jos liiketoiminta sekaantuu taiteen sisältöihin tullaan harmaalle alueelle, johon liittyy vastustusta ja vastustus hidastaa kehittymistä. Juuri tälle harmaalle alueelle sijoittuu myös taiteen ja kulttuurimatkailun yhteys ja mahdollisuudet.
Suuri kysymys on ”Miksi?”
Taide osana kulttuurimatkailua sisältää lähtökohdan, että taiteen sisällöt palvelevat matkailijaa, tekevät tämän kokemuksesta arvokkaamman. Hyvästä taiteesta hyötyvät paitsi matkailijat, mutta myös paikalliset matkailuyritykset, muut palveluntarjoajat, laajemmin koko alueen elinkeino ja sitä kautta sen asukkaat. Taiteen kautta erottaudutaan muista, rakentuu kilpailukykyä, veto- ja pitovoimaa, kunta- tai kaupunkibrändille sisältöä ja Suomen maabrändille luovaa nostetta.
Tämä win-win-win -asetelma ei kuitenkaan ole riittävä vastaus itsessään, sillä vain harva taiteilija kokee kutsumusta matkailun edistämiseen. Varmasti taiteilijat haluavat tehdä koulutustaan vastaavaa työtä ja olla taiteen kautta vuorovaikutuksessa maailman kanssa. On ymmärrettävää, etteivät taiteilijat halua ohjata luomisvoimaansa sellaisen asian edistämiseen, johon eivät itse sitoudu. Matkailu onkin hyvä esimerkki elinkeinosta, johon liittyy jotakin hyvää (kuten kulttuurien vuorovaikutus ja kansainvälistyminen) ja jotakin huonoa (kuten massaturismi, kulttuurinen välineellistyminen ja matkailun ilmastovaikutus). Taide, joka toteutuu oman itseisarvoisen instituuttinsa ulkopuolella on kuitenkin aina jonkin toisen asialla: sen, joka siitä maksaa.
Kun kulttuurimatkailu haluaa kehittyä taiteesta ja tuoda taiteilijat sen ytimeen, niin on löydettävä eri osapuolten välille yhteinen vastaus kysymykseen miksi. Tämän vastauksen tulee olla kestävä, motivoiva ja inspiroida osapuolia yhteistyöhön, sillä se on koko yhteistyön perusta.
Aito taiteellinen inspiraatio on parasta, mitä kulttuurimatkailulle voi tapahtua
Kulttuurimatkailu tarvitsee taiteilijoita, jotka innostuvat ja haluavat tuoda taiteellisen asiantuntijuutensa osaksi matkailun kehittämistä. Jos yhteistä arvopohjaa ei ole, hukataan yhteistyössä oleva potentiaali ja projektista tulee jotakin näennäistä, joka jää ”oikean taiteellisen työn” alle.
Kulttuurimatkailussa tuleekin tavoitella toimintamalleja, jotka nojaavat kestävälle arvopohjalle ja sitä kautta avautuvalle taiteelliselle prosessille. Kun yhteistyö on hyvä, tulee se näkyväksi sekä taiteen kentälle että matkailuun, synnyttäen parhaillaan uusia yleisöjä ja yllättävääkin vaikuttavuutta.
Välittäjä on sillanrakentaja taiteen ja matkailun välillä
Kulttuurimatkailu tarvitsee avarakatseisia taiteilijoita, mutta myös rohkeita ja kokeilunhaluisia matkailualan yrityksiä. Samaan tapaan kuin taiteessa osana sotea tai työelämän kehittämistä, myös kulttuurimatkailussa avainasemassa on välittäjäosaaminen. Välittäjä tuo osapuolet yhteen ja mahdollistaa yhteistyön muotoilemalla yhteistyöprosesseja, jonka tavoitteet ovat ymmärrettäviä kaikille osapuolille.
Kokeileva, uutta luova rohkea sisältö voi syntyä, kun prosessin raamit kantavat ja toimijoiden välillä on luottamusta ja vapautta tuoda oma luovuus peliin. Tällainen tulevaisuuden kulttuurimatkailun välittäjä voi olla esimerkiksi matkailun, tuottamisen, taiteen tai aluekehittämisen ammattilainen, henkilö, jolla on sydäntä ja tietotaitoa uusien toimintamallien kehittämiselle. Välittäjä on myös henkilö, jonka kautta työn liiketoiminnalliset mahdollisuudet kehittyvät ja yhteistyöstä muodostuu taloudellisesti kestävää.
Tarvitaan dialogia ja resursseja
Edellä kuvattu taiteelliseen vapauteen ja laatuun tähtäävä toiminta tarvitsee aikaa kehittyäkseen, eivätkä resurssit voi tulla taiteilijan tai pienyrittäjän pussista. Tarvitaan ulkopuolista rahoitusta, joka kohdennetaan viisaasti ruohonjuuritasolle prosesseihin, jotka tukevat kestävän, pitkäjänteisen yhteistyön muodostumista taiteilijoiden ja kulttuurimatkailun osapuolten välille.
Jotta taiteilijan työ voi tapahtua osana kulttuurimatkailua ja tuottaa siihen uusia sisältöjä, tarvitaan myös dialogia. Keskustelemalla on mahdollista tunnistaa ajatusmalleja ja ristiriitoja, jotka ovat yhteistyön esteenä. Dialogissa näyttäytyy myös sellainen yhteinen arvopohja, joka tekee yhteistyöstä paitsi mahdollisen, mutta jonka varaan voi syntyä jotakin aivan uutta.
Krista Petäjäjärvi
Kirjoittaja on Taiteen edistämiskeskuksen läänintaiteilija Taiteilijan asiantuntijuuden ja välittäjätoiminnan kehittämisohjelmassa. Petäjäjärven erityisalueena on taide osana työelämän organisaatioiden kehittämistä. Hän on myös CTCB-hankkeen ohjausryhmän jäsen.
